GalleriaKONEessa on perjantaihin 30. toukokuuta asti esillä kuvanveistäjä Jari Männistön näyttely From – To. Se koostuu erilaisin materiaalein ja tekniikoin toteutetuista installaatioista, jotka on sommiteltu varmoin ottein gallerian seinille ja lattialle. Teokset rakentavat tilaan visuaalisen matkakertomuksen, joka vie katsojan mukanaan Yhdysvaltoihin. Siinä samalla From – To tuo näyttelytilaan omakohtaisen kokemuksen etsimisestä ja löytämisestä, sekä mutkien kautta saavutetusta onnellisuudesta.
Männistö yhdistelee installaatioissaan sujuvasti sekä suomalaisiin perinteisiin että muihin kulttuureihin viittaavia elementtejä. Hyvin omakohtaisten teosten, kuten isänsä metsätöitä seuranneen taiteilijan lapsuudenmuistoihin palauttavan Nostalgian (2014) lisäksi esillä on teoksia, jotka avautuvat monenlaisen tulkinnan ja merkityksen suuntaan. Näyttävä Minun Amerikka (2014) ja taiteen historiaan viittaava Pilarit (2014), pysäyttävät ja saavat miettimään kulttuureihin liittyviä käsitteitä ja asenteita. Persoonallisella otteella työstetyt teokset muistuttavat huumorin ja sattuman merkityksestä ja kyseenalaistavat ennakkoluuloja. Lopulta taiteilijan omakohtainen, koivuklapeilla ja huumorilla maustettu matkakertomus laajenee avointa elämänasennetta opettavaksi kasvukertomukseksi.
Jari Männistölle From – To -näyttely on matka monellakin tasolla. Siinä missä se on kertomus luopumisesta ja vapautumisesta, se dokumentoi samalla Männistölle tärkeän matkan ”Rengosta Amerikkaan ja takaisin”. Matkansa aikana taiteilija toteutti tunnetun yhdysvaltalaisen hyväntekijän, Sarah Josepha Halen muistomerkin Newportin kaupunkiin, Yhdysvaltoihin. Konkreettisen matkanteon lisäksi Männistö käsittelee tutulla humoristisella otteellaan myös hyväksymisen ja ystävyyden teemoja. Taiteilija kuvaileekin, että From – To voi näyttäytyä katsojille monella tapaa: poliittisena tai ahdistavana, miksei myös ihastuttavana. Tulkinta on lopulta katsojan omissa käsissä.
Männistö korostaa, että hänelle kaikki kiteytyy lopulta onnellisuuteen. Hänelle onnellisuus on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, sekä itsensä että muiden puolelta. Erityisen olennaiseksi muodostuu taiteilijan omien vanhempien hyväksyntä. Hänelle, kuten muillekin pojille, erityisesti isän hyväksyntä on usein maailman tärkein asia. Kauan odottamansa tunnustuksen taiteilija sai isältään toteutettuaan uransa suurimman taideteon, Sarah Josepha Halen muistomerkin. Hän muistuttaakin, että tunnettuihin yhdysvaltaisiin lehtiin kirjoitetut artikkelit, paikalliset kiitoskirjeet ja tunnustukset jäivät lopulta isän antaman hyväksynnän varjoon.
Näyttelynsä kautta taiteilija kokee tehneensä matkan jonnekin. Tämä kokemus teki hänestä onnellisen ja vapaan. Se teki hänestä taiteilijan, joka on valmis aloittamaan uuden matkan.
Männistö yhdistelee installaatioissaan sujuvasti sekä suomalaisiin perinteisiin että muihin kulttuureihin viittaavia elementtejä. Hyvin omakohtaisten teosten, kuten isänsä metsätöitä seuranneen taiteilijan lapsuudenmuistoihin palauttavan Nostalgian (2014) lisäksi esillä on teoksia, jotka avautuvat monenlaisen tulkinnan ja merkityksen suuntaan. Näyttävä Minun Amerikka (2014) ja taiteen historiaan viittaava Pilarit (2014), pysäyttävät ja saavat miettimään kulttuureihin liittyviä käsitteitä ja asenteita. Persoonallisella otteella työstetyt teokset muistuttavat huumorin ja sattuman merkityksestä ja kyseenalaistavat ennakkoluuloja. Lopulta taiteilijan omakohtainen, koivuklapeilla ja huumorilla maustettu matkakertomus laajenee avointa elämänasennetta opettavaksi kasvukertomukseksi.
Jari Männistölle From – To -näyttely on matka monellakin tasolla. Siinä missä se on kertomus luopumisesta ja vapautumisesta, se dokumentoi samalla Männistölle tärkeän matkan ”Rengosta Amerikkaan ja takaisin”. Matkansa aikana taiteilija toteutti tunnetun yhdysvaltalaisen hyväntekijän, Sarah Josepha Halen muistomerkin Newportin kaupunkiin, Yhdysvaltoihin. Konkreettisen matkanteon lisäksi Männistö käsittelee tutulla humoristisella otteellaan myös hyväksymisen ja ystävyyden teemoja. Taiteilija kuvaileekin, että From – To voi näyttäytyä katsojille monella tapaa: poliittisena tai ahdistavana, miksei myös ihastuttavana. Tulkinta on lopulta katsojan omissa käsissä.
Männistö korostaa, että hänelle kaikki kiteytyy lopulta onnellisuuteen. Hänelle onnellisuus on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, sekä itsensä että muiden puolelta. Erityisen olennaiseksi muodostuu taiteilijan omien vanhempien hyväksyntä. Hänelle, kuten muillekin pojille, erityisesti isän hyväksyntä on usein maailman tärkein asia. Kauan odottamansa tunnustuksen taiteilija sai isältään toteutettuaan uransa suurimman taideteon, Sarah Josepha Halen muistomerkin. Hän muistuttaakin, että tunnettuihin yhdysvaltaisiin lehtiin kirjoitetut artikkelit, paikalliset kiitoskirjeet ja tunnustukset jäivät lopulta isän antaman hyväksynnän varjoon.
Näyttelynsä kautta taiteilija kokee tehneensä matkan jonnekin. Tämä kokemus teki hänestä onnellisen ja vapaan. Se teki hänestä taiteilijan, joka on valmis aloittamaan uuden matkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti